Hyvä tietää

BORDERCOLLIEIDEN PERINNÖLLISET SAIRAUDET JA VIAT 


Olen kerännyt tähän alle listan osan bordercollieiden perinnöllisistä sairauksista ja vioista kuvauksineen. Jokaisen kuvauksen alas olen kartoittanut yhdistelmän taustan. Suosittelen tutustumaan myös bordercollieiden jalostuksen tavoiteohjelmaan (JTO)

 1. Luustosairaudet ja –viat

1.1. Lonkkaniveldysplasia 

Ongelmatapauksissa reisiluun pallopää ei sovi moitteettomasti lantioluiden muodostamaan lonkkamaljaan. Myöhemmin nivelrusto voi kulua kokonaan pois. Lonkkaniveldysplasia on osoitettu olevan polygeneettisesti periytyvä eli monen geenin aiheuttama sairaus, vaikkakin arviot sen periytyvyysasteesta vaihtelevat eri tutkimuksissa rotu- ja populaatiokohtaisesti. Perimän lisäksi koiran lonkkanivelen ilmiasuun vaikuttavat myös kasvuajan ruokinta, kohtuuton rasitus tai nopeakasvuisuus pentuiässä. Lonkkaniveldysplasia altistaa sitä sairastavan koiran nivelrikon muodostumiselle. Lonkkaniveldysplasia ei välttämättä aiheuta haittaa koiran jokapäiväiseen elämään mutta saattaa lyhentää koiran käyttöikää työhön eli paimentamiseen tai aktiiviseen harrastamiseen. 

 - Pentueen emällä on A/A-lonkat ja isällä B1-lonkat. Lynnin lonkkaindeksi on 98 (64) ja Bon 95 (61). Yhteenlaskettu lonkkaindeksi on 96,5. Rotuyhdistys suosittelee yhdistelmien lonkkaindeksiksi 101. Bon lonkkaindeksiä laskee se, että Bon sukulaisten lonkkatuloksia ei lasketa Bon lonkkaindeksiin.
- Bolla on entuudestaan 82 jälkeläistä 12 eri nartun kanssa. Näistä on tutkittu 21, joista yhdeksällä on A-lonkat, 11 B-lonkat ja yhdellä C-lonkat.
- Lynnillä on yhteensä 4 sisarusta, joista yhdellä B/A-lonkat, yhdellä B/B-lonkat, yhdellä oli alunperin C/C-lonkat  (nyttemmin D/D-lonkat) ja yhdellä D/D-lonkat. Tälle on tullut myöhemmin myös nivelrikkoa.  
- Yhdistelmän kolmen sukupolven 14 koirasta kaikilla koirilla on terveet lonkat. Isän puolelta viidellä on A-lonkat (vaihdellen AVA 4/4:stä puhtaaseen A/A:han) ja kahdella B-lonkat. Emän puolella kuudella on A/A-lonkat ja yhdellä B/B-lonkat.

1.2. Kyynärniveldysplasia 

Kyynärniveldysplasia on lonkkadysplasian tapaan nivelen kasvuhäiriö, johon vaikuttavat monet tekijät kuten perimä, ruokinta ja rasitus. Kasvuhäiriön muodostuminen ajoittuu pitkien rustoisten putkiluiden luutumisjaksoon 4-7 kuukauden välillä.

 - Pentueen molemmilla vanhemmilla on 0/0-kyynärät. 
- Bolla on ennestään kaksi pentuetta Suomessa ja 12 ulkomailla. Suomessa asuvista kaikki 12 on kuvattu ja niillä kaikilla on 0/0-kyynärät. Ulkomailla asuvista pennuista on kuvattu vain 5 ja niillä kaikilla on 0/0-kyynärät.
- Yhdistelmän kolmen sukupolven 14 koirasta yhdeksältä on kuvattu myös kyynärät ja näillä kaikilla ne ovat 0/0.
- Lynnin neljällä ja Bon kahdelta sisarukselta on kaikilta kuvattu kyynärät ja näillä kaikilla ne ovat 0/0.


1.3. Osteokondroosi 

Olkanivelen osteokondroosia (osteochondritis, OC ja osteochondritis dissecans , OCD) on nivelen kasvuhäiriö, joka bordercollieilla esiintyy useimmiten olkanivelessä, mutta voi muodostua myös esim. kyynär-, polvi- tai kinnerniveleen. Sairaus ilmenee kasvuikäisillä pennuilla, noin 4-8 kuukauden iässä, ja oireilee ontumisena. Sairauden arvellaan olevan monitekijäinen eli ilmiasuun vaikuttavat perinnöllisen alttiuden lisäksi todennäköisesti myös ympäristötekijät kuten kasvuiän ravinto ja fyysinen rasitus. Pennun ja nuoren koiran ruokintaan ja liikunnan määrään ja laatuun tulisikin kiinnittää erityistä huomiota. 

OCD-muutokset vaativat lievimmissäkin tapauksissa pitkää lepoa, mutta hyvin usein joudutaan turvautumaan myös leikkaushoitoon irtopalojen poistamiseksi. OCD on akuuttivaiheessa kivulias koiralle ja onnistuneen leikkaushoidonkin jälkeen koiralle saattaa myöhemmällä iällä kehittyä nivelrikkomuutoksia. 

 - Pentueen kummallakaan vanhemmalla tai niiden lähisukulaisella (jälkeläiset, vanhemmat, vanhempien sisarukset tai näiden jälkeläiset, sisarukset tai sisarusten jälkeläiset) ei ole todettu OCD:ta. Lynniltä itseltään on kuvattu olat ja ne ovat olleet OCD vapaat.
- Lynnin kaikilta neljältä sisaruksesta on kuvattu myös olat ja kaikilla ne ovat olleet OCD vapaat.
- Pentueen emän emän emällä on yksi OCD-jälkeläinen. Pentueen emän isällä on kaksi OC-jälkeläistä, jotka ovat oireettomia, eivätkä ole vaatineet leikkausta. 
- Pentueen emän isän siskolla on yksi OCD-jälkeläinen.
- Pentueen isän jälkeläisillä ei ole tiedossa yhtään OCD-tapausta.


1.4. Välimuotoinen lanne-ristinikama 

Välimuotoinen lanne-ristinikama (lumbosacral transitional vertebra, LTV) on yleinen synnynnäinen nikamaepämuodostuma. Sillä tarkoitetaan nikamaa, jossa on sekä lanne- että ristinikaman piirteitä. Sakralisaatiosta puhutaan, jos kyseessä on viimeinen lannenikama (L7) ja lumbalisaatiosta kun välimuotoinen nikama on ensimmäinen ristiluun nikama (S1). Epämuodostuma voi olla symmetrinen tai epäsymmetrinen. LTV on perinnöllinen mutta sen perinnöllistä taustaa ei tunneta tarkasti. LTV tekee koiran lanne-ristiluuliitoksalueen alttiiksi ennenaikaiselle rappeutumiselle; tämä voi lopulta johtaa oireiluun mutta monet koirat elävät oireettomina koko elämänsä. Saksanpaimenkoirilla lanne-ristialueen ongelmien yleisyyttä korostaa todennäköisesti se, että niillä selkäydinkanava on ristiluun alueella kapeampi kuin muilla samankokoisilla koirilla. 

Siitä, miten LTV:n eri asteet periytyvät, ei ole tietoa, joten Kennelliiton suositus on yhdistää LTV-koiran kanssa LTV0-koira. (Lähde: Mikkola, Lea ja Lappalainen, Anu (2016). Koiramme –lehti 6/12). Tiedossa on myös tapaus, jossa LTV-muutoksen omaavan koiran molemmilla vanhemmilla on LTV0. Näin ollen on täysin mahdollista, että kaksi LTV:n osalta täysin tervettä koiraa voi saada LTV-muutoksen omaavia jälkeläisiä.  

- Molemmilla vanhemmilla on virallisesti lausuttu LTV. Lynnillä on LTV0 ja Bolla LTV1.
- Bon kahdeksta pennusta kaikilta on virallisesti lausuttu LTV ja yhdeksällä on LTV0 ja kolmella LTV1.
- Lynnin kaikilla sisaruksilla on LTV0.
- Olen koonnut kaksi vuotta sitten kahdeksasta eri rodusta tilaston pentueista, joiden vanhemmilla on virallisesti lausuttu LTV (kts. alla oleva taulukko).





1.5. Spondyloosi

Spondylosis deformans eli spondyloosi on selkärangan rappeumasairaus, jossa selkänikamien rajoille muodostuu luupiikkejä ja/tai -siltoja. Spondyloosia kehittyy usein normaalistikin ikääntymisen myötä, mutta joissakin roduissa rappeumaa todetaan jo nuorilla koirilla, ja se on todettu perinnölliseksi sairaudeksi. Spondyloosin diagnostiikassa käytetään apuvälineenä röntgenkuvausta. Silloittumat ovat yleisimpiä rintarangan loppuosassa ja lannerangan sekä ristiselän alueella, joten rinta- ja lannerangasta otetut sivukuvat ovat riittäviä kartoituskuvaamisessa. Vanhalle koiralle sallitaan hieman enemmän muutoksia kuin saman lausunnon saavalle nuorelle koiralle, mutta eri-ikäisten koirien lausuntoja on vaikea verrata suoraan, koska ikääntymismuutosten osuutta on hankalaa arvioida.

Kennelliitto noudattaa viisiportaista asteikkoa, johon voit tutustua täällä paremmin. Kennelliiton mukaan ikä vaikuttaa muutoksiin, sillä viiden ikävuoden jälkeen:"(...) arvostelussa otetaan huomioon koiran ikä siten, että 5–7 vuotiaalla koiralla jätetään huomioimatta yksi silloittuma ja 8-vuotiaalla tai vanhemmalla koiralla jätetään huomioimatta kaksi silloittumaa. Kuitenkin jos vanhallakin koiralla on silloittumaa, ei se voi saada SP0 lausuntoa."

 - Lynniltä on kuvattu selkä lonkkakuvien yhteydessä 1-vuotiaana. Silloin selkä oli puhdas. Tosin spondyloosi muutokset tulevat vanhemmalla iällä. Lynnillä ei ole kuvattu selkää vanhemmalla iällä. 
- BOn selkä kuvattiin helmikuussa 2019 Bon ollessa yli 9-vuotias. Selästä löytyi yksi sillottuman alku, minkä vuoksi lausunnoksi BO sai SP1. Tämä muutos liittynee ikääntymiseen. 


2. Perinnölliset silmäsairaudet 


2.1. Collie Eye Anomaly (CEA) 

CEA on erityisesti collie-sukuisilla roduilla esiintyvä silmäsairaus. CEA ilmenee yleensä molemmissa silmissä mutta muutokset voivat olla kummassakin silmässä erilaisia. Vika on synnynnäinen ja kohdistuu lähinnä silmän kovakalvon ja suonikalvon sikiöaikaiseen muodostumiseen. CEA ei ole etenevä sairaus. CEA:n lievin ja yleisin muoto on CRD (choroidal hypoplasia), joka tarkoittaa verkko- ja suonikalvon vajaakehitystä. CRD-muutokset eivät etene. Sairauden vakavampi muoto on coloboma eli silmäpohjan pullistuma, joka aiheutuu näköhermonystyn puutteellisesta sulkeutumisesta sikiöaikana. Coloboma voi johtaa verkkokalvon osittaiseen tai täydelliseen irtautumiseen (ablatio retinae) ja silmän sisäisiin verenvuotoihin, jotka voivat johtaa sokeutumiseen. 

- Lynn on DNA-testattu CEA kantajaksi.
- BO on DNA-testattu CEA normaaliksi.
- Pentueen pennut voivat olla korkeintaan kantajia, mikä tulee ottaa huomioon, jos koiraa aikoo käyttää jalostukseen ts. se tulisi testata ennen jalostuskäyttöä.

2.2. Perinnöllinen harmaakaihi 

Perinnöllinen harmaakaihi eli HC voi olla synnynnäinen, varhaisnuoruudessa syntyvä tai myöhemmällä iällä kehittyvä mykiön samentuma. Se ilmenee molemmissa silmissä ja useimmiten lisääntyy tai tiivistyy iän myötä. Kaihin periytymismekanismi on tuntematon. Kaihista on olemassa myös ei-perinnöllinen muoto, joka voi aiheutua jostakin sairaudesta, lääkkeestä, tapaturmasta tai vanhuudesta. Tällöin kaihista käytetään nimitystä katarakta.

- Kummallakaan vanhemmalla tai sen lähisuvussa (vanhemmat, isovanhemmat, sisarukset ja jälkeläiset) ei ole tiedossa kataraktatapauksia. 

 2.3. Progressiivinen retinan atrofia (PRA) 

PRA eli etenevä verkkokalvon surkastuma periytyy useimmissa roduissa resessiivisesti. PRA:ta on useita eri muotoja, jotka ilmenevät eri roduilla tyypilliseen aikaan aina pennusta kymmeneen vuoteen asti, jolloin on vaarana sekoittaa sairaus vanhuuden aikaiseen verkkokalvon rappeutumiseen. Sairauden ensioireena on hämäränäön heikkeneminen ja lopulta sairaus johtaa sokeutumiseen. PRA on harvinainen bordercollieilla Suomessa mutta sitä on esiintynyt rodussa muissa maissa. PRA on etenevä sairaus, jonka vuoksi koirat tulisi tutkia säännöllisin väliajoin. 

- Kummallakaan vanhemmalla ei ole todettu PRA:ta.
- Myöskään kummankaan lähisuvussa ei ole tiedossa PRA-tapauksia.

2.4. Distichiasis/ekstooppinen cilia 

Distchiasiksella tarkoitetaan ylimääräisiä ripsiä, jotka tulevat ulos normaalin ripsirivin sisäpuolelta luomen reunasta. Ektooppinen ciliassa ripset tulevat ulos luomen sisäpinnalta. Ripset voivat olla pehmeitä tai kovia. Etenkin luomen sisäpinnan läpi suoraan sarveiskalvoa vasten kasvava ripsi voi aiheuttaa harmia. Tämä ilmenee silmän siristelynä ja ylimääräisenä kyynelvuotona. Silmän sarveiskalvon pinnalla uivat, pehmeät disctiachiasis-ripset eivät yleensä aiheuta oireita. Oireilevilta koirilta ripsiä voidaan poistaa nyppimällä tai polttamalla. Vaiva on selvästi periytyvä mutta periytymismekanismi ei ole tiedossa.

- Kummallakaan vanhemmista ei ole todettu ylimääräisiä ripsiä.
 - Lynnin isoäidillä on todettu yksi ylimääräinen ripsi vuonna 2015. Muissa aikuisiän peilauksissa (2009, 2011, 2013 ja 2017) Lynnin isoäidillä ei ole todettu ylimääräisiä ripsiä.

2.5. PPM, persistoiva pupillaari membraani

Persistoiva pupillaari membraani, PPM, on synnynnäinen silmän kehityshäiriö, jossa sikiökautinen silmän linssin etuosaa ruokkiva verisuonitettu verkko / kalvo ei häviä normaalisti syntymän aikoihin tai viimeistään 6 viikon sisällä. Verisuonitetun verkon/kalvon jäänteenä voidaan nähdä yhdessä tai molemmissa silmissä linssinetukapselissa keskellä pieniä pigmentoituneita pisteitä tai iriksen eli värikalvon pinnalla lankamaisia niin kutsuttuja PPM-rihmoja. Rihmat voivat olla lyhyitä tai pitkiä. Rihmat voivat kulkea iriksestä irikseen jopa pupillan poikki, iriksestä linssin etukapseliin tai iriksestä sarveiskalvoon aiheuttaen linssin ja sarveiskalvon kiinnityskohtaan samentumamuutoksen. Rihmojen sijasta voidaan todeta laajempia kudoslevymäisiä muutoksia. Vakavimmissa tapauksissa muutokset heikentävät yksilön näkökykyä. Tällaisia muutoksia ovat PPM-rihmat iriksestä linssiin ja/tai iriksestä sarveiskalvoon sekä levymäiset muodostumat. Sairaus ei lievemmissä muodoissa haittaa yksilöä lainkaan. PPM muutokset eivät häviä koskaan, mutta eivät luonnollisesti lisäännykään. 

- Kummallakaan vanhemmalla ei ole todettu PPM:ää, eikä lähisivulla ole tätä esiintynyt. 


 2.6. Glaukooma 

Glaukooma on ryhmä sairauksia, joissa verkkokalvon ns. gangliosolut kuolevat, näköhermon keskiviiva rappeutuu ja näköhermonpää laajenee. Tämä aiheuttaa vähitellen näkökyvyn menetyksen. Muutoksiin liittyy mitattava silmän sisäisen paineen nousu. Primääriä glaukoomaa epäillään perinnölliseksi useilla roduilla. Sen periytymismekanismeja ei kuitenkaan vielä tunneta. Gonioskopia on tutkimus, jolla tutkitaan virtauskulmaa (=iridokorneaalikulma) sekä pektinaattiligamenttidysplasiaa. Tutkimuksessa arvioidaan virtauskulmien leveys (normaali, kaventunut vai sulkeutunut) sekä pektinaatiligamenttien patologiset muutokset (alle 25 %:n osuus katsotaan olevan vielä normaali, ei dypslasiaa). 

Voimakkaimmat muutokset silmissä saattavat altistaa koiran sairastumaan glaukoomalle eli silmänpainetaudille, kun taas lievemmät muutokset eivät todennäköisesti haittaa koiraa koskaan ja havaitaan vain silmätutkimuksessa. Mikäli yli 25 % kammiokulmasta on muuttunut, muutokset merkitään brae latae, laminae ja/tai occlusio löydösten mukaan. Diagnoosi on AVOIN, mikäli 25-50 % ligamentista on muuttunut. Diagnoosi on SAIRAS, mikäli yli 50 % kammiokulmasta on muuttunut. Laminae ja occlusio- muutokset ovat aina vähintään kohtalaisia. 

Gonioskopiatutkimukset yleistyivät vuonna 2009, jolloin Keski-Euroopassa todettiin muutamia glaukoomatapauksia. Kuitenkin niitä tehdään edelleen suhteellisen vähän. Vuosina 2009-2017 (9.4. saakka) vain murto-osalle yli 1-vuotiaana peilatuista koirista on tehty gonioskopia (ks. taulukko 1). Tiedot on kerätty Koiranetistä.




Kansainvälisen glaukoomatietokannan mukaan 11.4.2017 mennessä tietokantaan on ilmoitettu yhteensä 1 727 koiraa, joista 108:lla on todettu muutoksia gonioskopiassa. Näiden lisäksi tietokantaan on ilmoitettu yhteensä 11 glaukoomatapausta, joka on tietokannan kaikista koirista alle prosentin. (https://bc-glaucomadatabase.synthasite.com/). Muutosten merkityksestä koiralle ei ole laajasti tietoa mutta ne Suomessa asuvat koirat, joilla on todettu muutoksia, eivät minun tietämykseni mukaan ole sairastuneet glaukoomaan yhtä tapausta lukuun ottamatta, joka on Lynnin äidin veljen pojan tyttö.

Keväällä 2018 lanseerattiin uusi geenitutkimus, jonka avulla voidaan arvioida jokaisen koiran riskialttiutta sairastua glaukoomaan. Tästä pääset tietokantaan:

Linkki glaukooma-/geenitestitietokantaan

- Molemmille vanhemmille on tehty gonioskopia ja molemmat ovat puhtaita. 
- Lynn on DNA-testattu GLAU kantajaksi.
- BO on DNA-testattu GLAU normaaliksi.
- Tämän pentueen pennut voivat korkeintaan olla kantajia, mikä pitää ottaa huomioon, jos suunnittelee jalostuskäyttöä koiralle. 


3. Muut perinnölliset sairaudet ja viat 



3.1. Epilepsia 

Epilepsialla tarkoitetaan tilaa, jossa häiriöt aivojen sähköisessä toiminnassa aiheuttavat toistuvia kouristuksia. Primaarinen epilepsia, jonka syntyyn perimällä on todettu olevan vaikutusta (joskin periytymismekanismia ei vielä tunneta), puhkeaa tyypillisimmin 1-3 vuoden iässä. Parantavaa hoitokeinoa ei ole mutta lääkehoidolla kohtaukset saadaan yleensä pysymään hallinnassa.

- Pentueen emällä tai sen lähisuvussa (jälkeläiset, sisarukset, isovanhemmat ja niiden sisarukset) ei ole todettu epilepsiaa.
- Pentueen isällä on tietokannan mukaan yksi epilepsiajälkeläinen. Pentueen isällä on Anadune-tietokannan mukaan 14 pentuetta, jossa yhteensä 82 jälkeläistä.


3.2. Haiman vajaatoiminta


Haiman vajaatoimintaa sairastavalla koiralla haiman kyky tuottaa ruoansulatusentsyymejä on olennaisesti vähentynyt tai lakannut kokonaan. Selkeätä syytä sairauteen ei tiedetä. Perinnöllinen haiman vajaatoiminta alkaa oirehtia yleensä koiran ollessa 1­–3-vuotias. Suomessa on tullut tietoon muutamia haiman vajaatoimintaa sairastavia koiria.

- Pentueen kummallakaan vanhemmalla tai lähisuvussa (jälkeläiset, sisarukset, isovanhemmat ja niiden sisarukset) ei ole todettu haiman vajaantoimintaa.

3.3. Kuurous 


Rodussa on tavattu synnynnäistä kuuroutta rodun kotimaassa Englannissa ja myös Suomessa on esiintynyt muutamia tapauksia. Synnynnäisen kuurouden on useilla roduilla todettu olevan yhteydessä koiran väritykseen. Koira, joka on väritykseltään valkovoittoinen erityisesti pään alueelta, on alttiimpi synnynnäiselle kuuroudelle, sillä pigmenttisolut ovat oleellisia sisäkorvan toiminnalle.

- Kummankaan suvussa ei ole tiedossa kuuroja koiria. 

3.4. Ceroid lipofuscinois (CL) 


CL eli neuronaalinen seroidilipofuskinoosi on vakava perinnöllinen sairaus, joka johtaa väistämättä sairastuneen yksilön kuolemaan. Sairaus aiheuttaa häiriön solujen aineenvaihdunnassa, jolloin pigmenttimäistä kuona-ainetta pääsee kertymään kehon eri kudosten soluihin. Tämän seurauksena erityisesti hermosolut alkavat tuhoutua. CL-sairaat koirat alkavat oirehtia noin 18 kuukauden ikäisenä. CL periytyy autosomaalisesti resessiivisesti, mikä tarkoittaa, että sairastuakseen jälkeläisen tulee saada virheellinen geeni molemmilta vanhemmiltaan. 

- Pentueen molemmat vanhemmat ovat CL-terveitä joko dna-testin tai vanhempien testitulosten perusteella. 

3.5. Trapped Neutrophil Syndrome (TNS) 


TNS:ää sairastavan yksilön neutrofiilien määrä on erittäin alhainen. Normaalisti neutrofiilit vapautuvat niiden syntypaikastaan luuytimestä verenkiertoon osallistuen immuunipuolustukseen. TNS:ää sairastavien yksilöiden immuunipuolustus on heikko ja ne kärsivät monista ongelmista, etenkin erilaisista tulehduksista. Sairaus johtaa yksilön kuolemaan jo muutamien viikkojen tai kuukausien ikäisenä. Sairaus näyttäisi olevan bordercollieissa perinnöllinen ja autosomaalista resessiivistä periytymismallia epäillään. 

- Pentueen molemmat vanhemmat ovat TNS-terveitä joko dna-testin tai vanhempien testitulosten perusteella. 

3.6. Imerslund-Gräsbeckin syndrooma 


Imerslund-Gräsbeckin syndrooma on B12-vitamiinin (kobalamiinin) imeytymishäiriö. Bordercollieilla kobalamiinin imeytymishäiriö on yhden geenin aiheuttama autosomaalisen resessiivisesti periytyvä sairaus, jossa geenivirhe estää ravinnosta saatavan kobalamiinin normaalin imeytymisen ohutsuolesta. Kobalamiinin puutos vaikuttaa mm. verisolujen tuotantoon aiheuttaen megaloblastisen anemian, proteiiniaineenvaihduntaan aiheuttaen proteiinin karkaamista virtsaan, ja häiritsee hermosolujen toimintaa aiheuttaen neurologisia oireita. ImerslundGräsbeckin syndroomalle on olemassa geenitesti, jolla sairaat ja kantajat voidaan tunnistaa. 

- Pentueen kummallakaan vanhemmalla tai lähisuvussa (jälkeläiset, sisarukset, isovanhemmat ja niiden sisarukset) ei ole todettu Imerslund-Gräsbeckin syndroomaa. Tosin kummaltakaan vanhemmalta ei ole tätä testattu geneettisesti. 


3.7. Muut autoimmuunisairaudet 


Autoimmuunisairaudella tarkoitetaan tilaa, jossa immuniteetti aktivoituu epänormaalisti ja immuunivaste kohdistuu vaarattomiin vierasaineisiin (esim. allergiat) tai elimistön omiin rakenteisiin (primaariset autoimmuunisairaudet). Autoimmuunisairauksiin liittyy yleensä perinnöllinen alttius. Koirien yleisimpiä autoimmuunisairauksia ovat esimerkiksi allergiat, atopiat, kilpirauhasen vajaatoiminta, diabetes, immuunivälitteinen hemolyyttinen anemia (IMHA), Addisonin tauti, immuunivälitteinen moniniveltulehdus, haiman vajaatoiminta ja systeeminen lupus erytematosus (SLE). Suomen bordercolliekannassa on todettu yksittäisiä tapauksia ainakin IMHA:a, Addisonin tautia, haiman vajaatoimintaa ja SLE:ta. 

- Pentueen kumpikaan vanhempi tai niiden sisasrukset eivät tiedettävästi sairasta mitään autoimmuunisairautta. 
- Pentueen molempien vanhempien vanhemmat ovat myös terveitä autoimmuunisairauksien osalta. 
- Emän suvussa on kuitenkin tiedettävästi kaksi Addisonin tautia sairastavaa koiraa (pentueen emän emän emän äidin siskon kaksi jälkeläistä) sekä yksi vanhemmalla iällä (7-vuotiaana) puhjennut kilpirauhasen vajaatoiminta (emän emän veli) sekä yksi allergikko.

3.8. Hammaspuutokset ja purentavirheet 


Bordercollieilla on Suomessa esiintynyt jonkin verran hammaspuutoksia sekä purentavikoja. Yleisimmät puuttuvat hampaat ovat nk. välihampaita (P1 ja P2). Purentavirheet ja hammaspuutokset ovat perinnöllisiä mutta niiden tarkkaa periytymistapaa ei tunneta. Bordercolliella on havaittu esiintyvän hammassairautta, jonka tyypilliset muutokset ovat runsaat kiillevauriot jo nuorella iällä ja hampaiden voimakas kuluminen. Kuluvat hampaat usein tummenevat voimakkaasti ja niitä joudutaan poistamaan. Sairaus periytyy resessiivisesti ja sen aiheuttava geenivirhe on tunnistettu.

- Pentueen molemmilla vanhemmilla on normaali purenta.
- Pentueen emän veljellä on hyvin lievä yläpurenta. 
- Pentueen emän emällä emällä on yksi yläpurentainen pentu. 
- Pentueen molemmilla vanhemmilla on täysi hampaisto. Pentueen molempien vanhempien sisaruksilla on täysi hampaisto.
 -Pentueen kummallakaan vanhemmilla ei ole todettu kiillevaurioita. Pentueen emän veljellä on todettu kulumaa hampaissa. '

3.9. Kivesvika 


Kivesvikaisen uroksen toinen tai molemmat kivekset ovat jääneet laskeutumatta kivespusseihin. Piilokives voi sijaita vatsaontelossa tai nivuskanavassa. Myös kiveksen epänormaali koko ja rakenne katsotaan kivespuutteeksi. 

- Pentueen emän veljillä on molemmat kivekset.  
- Pentueen isän veljellä on normaalit kivekset. 
 - Pentueen isän kaikilla Suomessa asuvilla urospennuilla on normaalit kivekset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti